Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

AL-YASAMIN AISHA

”KERTTU”

 

 

 

ROTU: Saluki

SYNTYNYT: 13.01.2004

VÄRI: Golden

KASVATTAJA: Kennel AL-YASAMIN

Marjo Aittokari

Sudentie 18 13600 HÄMEENLINNA

OMISTAJA: Nina Koivumäki

 

 

SUKUTAULU

 

ISÄ: JV- 02 Kuriirin Dolezal Deverre

        Isänisä: FIN MVA Kuriirin Amurath

        Isänemä: FIN KVA-m, FIN MVA, S MVA, SMM-98, DV-99

                        Shafaq Jinha Ez Jingles

 

Emä: FIN MVA Al-Yasamin Jarinda

         Emänisä: KANS & FIN & EST & DK MVA, PLSG-94, DV-89

                         Nordwart Filbert

         Emänemä: Kirman Cintiya

 

MUUTA

 

Topin pois menon  ja Tiukun tulon jälkeen, kotiimme tuntui mahtuvan Hiltsun ja Tiukun lisäksi vielä yksi koira. Kiirettä asialla en pitänyt. Olin kuitenkin kertonut asiasta Topin kasvattajalle Inkulle. Jos jostain löytyy kotia vailla oleva saluki neitonen, olisi sille meillä paikka vapaana. Inkku oli laittanut asian muistiinsa ja eräänä päivänä soitti minulle. Nyt olisi kotia vailla 2-vuotias, vaalea,  narttu. Sanoin miettiväni hetken ja neuvottelevani Veeti poikani (tuolloin 3-v ) kanssa. Kävin netissä kasvattajan sivuilla ja löysin kuvan koirasta. Kaunis näytti tyttö olevan. Yön yli asiaa mietin ja jo huomasin soittelevani Inkulle ja kertovani, että tyttö olisi mitä lämpimimmin tervetullut.

4.2-06 Kertun edellinen omistaja Anne toi Kertun ja maallisen omaisuutensa uuteen kotiinsa.

Siitä alkoi Tiukun ja Kertun jatkuva vääntö ja veivaus. Tytöt tuntuivat löytäneen heti yhteisen sävelen. Hiltsu suhtautui asiaa rauhallisemmin. Sillähän ei ollut mitään uutta narttua vastaan.

Päinvastoin, haaremihan vain kasvoi. Pian Kerttu löysi paikkansa laumassa ja hieman hoikka ulkomuotokin muuttui naisellisen muodokkaaksi.

Kerttu on herttainen, kiltti, äidillinen koira. Rakastaa kaikkia varauksettomasti. Varsinainen lady.
On hieman levoton yksin jäätyään, eikä pidä ollenkaan jos mamma katoaa näköpiiristä. Rakastaa ruokaa, varsinkin jos se on ihan ite pihistettyä. Kerttu inhoaa rokotuksia ja osoittaa sen huudolla ja hampaiden esittelyllä. Myös kynsien leikkuu on inhaa, mieluummin neiti pureskelee kynsiään itse...

Kerttu on myös osoittautunut innokkaaksi juoksijaksi, niin radalla kuin maastossakin. Tulevaisuus näyttää lupaavalta, juoksu touhuja, näyttelyitä ja kenties, joskus mahdollisesti pentujakin. Kiirettä emme pidä, narttu on nuori, kehitys ja kasvu kesken. Kukkaan puhkeaminen on vielä edessä.

Kertullakin kaikki on vielä mahdollista.

6.4-2009

Jokin meni pieleen. Laumamme jakautui kahtia. Kerttu joutui ulkopuoliseksi. Tiuku ja Kiril löysivät yhteisen sävelen. Kerttu jäi ulkopuoliseksi.

Kerttu joka on lempeä ja herttainen, pehmeä luonteeltaan ei pystynyt taistelemaan paikastaan vaan alistettiin lauman vähäpätöisimmäksi jäseneksi.

Tiuku ja Kiril vahvoja, dominoivia, kovia persoonia, lannistivat pehmeän Kertun.

Minun oli pakko puuttua asiaan, näin ei voinut jatkua. Kerttu kuihtuisi pois, henkisesti ja sitä en totisesti halunnut. Mietin yön ja päivän jos toisenkin. Yksin mietteissäni pohdiskelin. Hiukan asiasta juttelinkin, vaan halusin itselleni asian selväksi, ennen kun päätöksistäni julkisesti puhuisin.

Tunsin itseni epäonnistuneeksi. Petturiksi, huonoksi emännäksi ja lauman johtajaksi. Enhän onnistunut pitämään laumaani onnellisena. Kuitenkin järki vei tunteista voiton. Luonto tekee tehtävänsä, sille ei voi mitään. Koirat valitsevat vahvat jäsenet laumaansa. Tiuku on vahva johtaja, epäreilu ihmisen mielestä. Mutta Tiuku valitsi vahvemman rinnalleen ja laumansa jäseneksi.

Minun tehtäväkseni jäi suojella heikompaa ja tehdä niin kuin oikein oli.  Päätin että Kerttu saa lähteä. Tein päätökseni ja ilmoitin sen Kertun kasvattajalle. Pahalta tuntui ja jotenkin hän sai oloni vielä kurjemmaksi. Mutta päätökseni piti. Laitoin nettiin kolme ilmoitusta. Sain monta kyselyä joista yksi nousi ylitse muiden. Lahdesta Erkki niminen nuorimies halusi Kertun itselleen. Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta. En ollut uskoa että näin saatoi käydä. Kerttu saisi oman ihmisen jolla olisi aikaa vain Kertulle. Koko ajan. Yksin ja huomiotta se ei joutuisi enään olemaan.

Olin niin onnellinen Kertun puolesta. 5.4-2009 Erkki haki Kerttunsa kotiinsa. Toivon totisesti että he alkukankeuksien jälkeen löytävät yhteisen sävelen ja voivat nauttia toistensa seurasta vuosikausia. Tiedän että Kerttu on kiltti tyttö, perusluonteeltaan. Huolissaan taatusti ja peloissaan, mutta huomaa pian, että elämänsä on parempaa, helpompaa, rauhallisempaa kun meillä.

7.4.2009

Kerttu muutti, pysyvästi, kasvattajansa luo. Lahden reissu ei onnistunut. Kerttu oli entistä ahdistuneempi.  Keinot olivat todella vähissä. Niinpä Erkki vei Kertun ja vähäisen omaisuutensa Marjon hellään ja rakastavaan kotiin. Nyt Kerttu saa elää kasvattajansa, äitinsä, siskonsa ja tätinsä kanssa tyttö porukassa. Siellä on jako jo luonnostaankin selvä. Kerttu pääsi lauman tasa-arvoiseksi jäseneksi. Uskon ja luotan, että Kertun ongelmat häipyvät. Paha olo tuo usein tullessaan epätoivottavia piirteitä.

Olen miettinyt myös tämän tarinan tarkoitusta. Miksi kaikki tapahtui? Miksi Kerttu muutti Vaasaan? Miksi sieltä minun luokseni? Minun luotani Lahden kautta takaisin synnyinkotiinsa. Miksi luoja loi Kertulle niin raskaan alkutaipaleen. 5 pitkää vuotta hukassa, eksyksissä. Kerttu, niin herkkä ja pehmeä luonteinen koira, ei sellaisia muutoksia olisi tarvinnut. Kerttu haluaa olla turvassa. Tutussa ympäristössä, tuttujen ja rakkaiden kaverien ympäröimänä. Kaikkia ei ole luotu reissaamaan. Kerttu jos joku ei ole kaupunki koira. Se ahdistuu vieraista ja oudoista äänistä ja asioista.

Nyt tilanne on kuitenkin hyvä. Kerttu saa telmiä kaltaistensa kanssa. Se pääsee täysipainoisesti toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan.

Hetkeäkään en kadu, että Kerttu meille tuli. Olisin niin mielelläni suonut sille hyvän ja rakastavan kodin. Meidän elämämme oli kuitenkin liian stressaavaa tyttöselle. Muutto, uusia ihmisiä, Hiltsun menetys, Kirilin tulo, minun töihin menoni. Liikaa tyttösen herkälle sielulle. Puhumattakaan ajasta ennen meille tuloa. Sielläkin oli paljon muutoksia, kaikesta en tiedä. Tiedän vain niistä 3 vuodesta jotka Kerttu eli kanssamme.

Toivon Marjolle sekä Kertulle mukavaa lopputaivalta ja monia yhteisiä vuosia. Kerttuhan voi elää vielä kymmenisen vuotta. Nyt kerttu on siinä kodissa, jossa sen olisi kuulunut aina olla, josta sen ei olisi koskaan kuulunut pois lähteä!

Kerttu tuli elämääni kuin perhonen taivaalta. Yllättäen ja yllätyksiä täynnä. Sydämeni taisteli Kerttua vastaan ja Kertun puolesta. Olisin niin toivonut että olisimme voineet vanheta yhdessä. Mutta Luoja oli ajatellut toisin. Kertun tuli jatkaa matkaansa, päästäkseen perille. Toivon tytölle pelkkää hyvää ja toivon sydämestäni, että Kerttu on vihdoinkin päässyt kotiin.

©2017 Birch hill dogs & cats - suntuubi.com