Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

  BEATUS AURELIA ”NETTA”

ikävä,
miten lievittäisin sen, kauniit sanat, tapahtumat
on kirjoitettu näkymättömällä musteella, elämän kankaaseen

  
                   

 

 

 

ROTU: Irlanninsusikoira

SYNTYNYT: 24.03.1994

POISTUNUT LAUMASTA : 27.05.1995

VÄRI: Grey

KASVATTAJA: Kennel BEATUS

Outi Piisi-Putta ja Timo Putta

Vaalantie 26 21420 LIETO

OMISTAJA: Nina Koivumäki

 

SUKUTAULU

 

ISÄ: Sunnyboy von der Oelmühle

        Isänisä: Gulliah Leander

        Isänemä: Ziporette von der Oelmühle

 

EMÄ: FIN & EST MVA Brokenwheel Faida Hood

          Emänisä: Brokenwheel Bon Bon

          Emänemä:  Knighthood Booming Beatrice

 

Elettiin vuoden 1994 kevättä. Kennel Beatuksen A-pentue oli juuri syntynyt. Minun koirakuumeeni oli pahimmillan.

Niinpä kennelliiton ja pentuvälityksen mukavien ihmisten avustuksella, minun ja Puttaloiden tiet yhtyivät. Tuloksena luokseni muutta suloistakin suloisempi Irlanninsusikoira narttu Beatus Aurelia. Joka myöhemmin sai nimekseeen Netta.

Netta oli ihana ja sympaattinen neiti. Sen kasvua ja kehitystä oli mielenkiintoista seurata. Se oli kiltti ja oppivainen eikä ihan oikeasti tuhonnut mitään. Olimme aina yhdessä. Työmaallenikin saatoin neitosen ottaa, siellä se takahuoneesa tyytyväisenä odotteli työpäivän loppumista.

Pian olimmekin jo tuttu näky Porin keskustassa, puistoissa ja kaduilla. Ehdimme kokeilla veneilyä, uimista, ratajuoksua, näyttelyitä ja kaikkea muuta mukavaa yhdessä. Netta näytti kasvavan ja kehittyvän hienosti, ainoastaan ruokahalu oli heikko.

Kaikki oli hyvin, kunnes toukokun lopulla -95 neiti sairastui. Kahdessa päivässä kunto huononi hirvittävästi. Eipä muu auttanut kun soittaa Puttaloille ja eläinlääkärille. Saimme ajan heti ja lähdimme, tietämättäni, Nettan viimeiselle matkalle.

Perille päästyämme eläinlääkäri Bengt Aminoff otti neidin osaavin käsiinsä. Ensin nukutus, sitten verikokeet ja sen jälkeen röntgeniin. Kuvissa näkyi vatsassa olevan jotain häikkää. Ottaessaa näytettä, lääkärimme sanoi: sen pitää olla sitten kirkasta.

Vaan eipä ollut, näyte oli verisen kellertävää. Netta joutui avattavaksi ja pian surullinen Bengt tulikin luoksemme. Se on nyt niin että maksa on täysin loppu. Minut tuntien, (haluan aina nähdä ja tietää kaiken mahdollisen) hän kysyi haluaisinko tulla katsomaan, en halunnut. Silloinen kaverini kuitenkin meni. Palattuaan hän sanoi: Nina, Nettalla on nyt asiat pahasti pielessä, pitää tehdä päätöksiä.

Ei voi olla totta, tässä ja nytkö pitää päättää, mitkä ovat selviytymismahdollisuudet? Vastaukseksi sain: hyvin, hyvin pienet. Halusin kuitenkin koota ajatukseni ja miettiä hetken. Soitin Puttalaan ja kerroin uutiset. Muistaakseni Outi halusi puhua lääkärimme kanssa ja kertoi sitten oman mielipiteensä minulle.

Virallinen diagnoosi sairauteen oli, maksakirroosi. Ei siis shuntti tai mikään muukaan maksatauti. Jokainen joka koirista jotain tietää, tietää myös sen, että maksakirroosi ei ole millään koirarodulla yleinen sairaus.

Niin loppui oman pienen Netta-neitini elämä 27.5.1995, aivan liian varhain. Ikävä oli suunnaton, niin suurta ikävää ja menetyksen tunnetta en ollut koskaan, milloinkaan kokenut.

Vielä yli monien vuosien jälkeenkin, muistan tuon päivän kuin eilisen. Muistan sen tyhjyyden joka kotonani oli, kun aamulla heräsin hiljaisuuteen. Ei tassujen töminää, ei läähätystä ja hännän pauketta.

Tätäkö se sitten on, kun menettää rakkaan lemmikkinsä, kaverinsa. Sitä tunnetta ei haluaisi kenellekään. Se on liian tuskallista.

Kuitenkin nyt Nettalla on hyvä olla. Se saa kirmailla avoimilla nummilla, haistella rakastamaansa tuulta ja sadetta, lämmitellä auringossa. Kuulua esi-isiensä kuninkaalliseen joukkoon.

Netta jätti jälkeensä jotain hyvää ja suurenmoista, rakkauden ja kunnioituksen rotuun IRLANNINSUSIKOIRAAN.

Koirien kuninkaaseen ja kuininkaiden koiraan.

©2017 Birch hill dogs & cats - suntuubi.com